Menu
Tavallisimpia hoidettavia urheiluvammoja ovat eri asteiset lihas-, jänne- ja nivelsidevammat sekä rasitusmurtumat ja erilaiset rasitusvammat. Ydinosaamiseni painottuu alaraajan, olkapään, hartiarenkaan sekä selän kuntouttamiseen ja harjoittamiseen ilman leikkausta. Olen kuitenkin paljon mukana myös leikkauksen jälkeisessä kuntoutuksessa painottuen erityisesti suorituskyvyn palauttamiseen kuntoutuksen keski- ja loppuvaiheessa.
Vahvuuksiini kuuluu myös urheilijan kokonaisuuden hahmottaminen ja huomiointi, joka korostuu urheiluun paluuta tehdessä sekä toiminnallisissa vaivoissa. Kuntoutuksessa kokonaisuutta lähestytään aina biomekaniikan kautta, johon kuuluu urheilijan liikkeen kattava analysointi ja harjoittaminen.
Toiminnalliset vaivat eli vaivat, joissa rakenteista ei löydetä syytä kivulle tai toiminnan rajoitukselle hoidetaan lähtökohtaisesti kuormituksen hallinnan ja biomekaanisten tekijöiden kautta. Yleensä toiminnallinen vaiva syntyy hiljalleen paheten joko jatkuvasti tai vaihdellen parempaan ja huonompaan suuntaan. Tärkeää olisi löytää oireen syy mahdollisimman pian oireiden alettua eikä hoitaa pelkkää oiretta. Tässä korostuu kattava haastattelu ja urheilijan historian selvittäminen sekä kehon toiminnan kokonaisvaltainen arviointi.
Suorituskyvyn kehittämisellä tarkoitetaan yksinkertaisesti urheilijan lajin vaatimien ominaisuuksien kehittämistä. Jos laji vaatii nopeutta, painotus on nopeusominaisuuksien kehittämisessä. Jos laji vaatii kestävyyttä, painotus on kestävyysominaisuuksissa. Kaikkeen urheiluun kuuluu voimaharjoittelu lajin vaatimusten ohjaamilla painotuksilla.
Esimerkiksi kestävyysjuoksu ei tietyn pisteen jälkeen kehitä voimaominaisuuksia, mutta vauhtien ja matkojen kasvaessa vaatii niitä urheilijalta yhä enemmän.
100 metrin sprintteri ei kilpailun aikana tee kovin montaa sivuttaisliikettä, mutta tehokas eteen-taakse suuntainen lonkkanivelen ojennus-koukistus vaatii lonkkaniveleltä rotaatio- eli kiertokykyä.
Nämä ovat yksinkertaisia esimerkkejä lajin vaatimista ominaisuuksista joita lajiharjoittelu itsessään ei kehitä.
Urheilijan harjoitettavuuden ylläpitämiseen ja kehittämiseen kuuluu loukkaantumisten ennaltaehkäisy, palautumisen tukeminen, fyysisen ja psyykkisen vireystilan säätely sekä urheilijan tukeminen ja motivointi.
Mielestäni urheilijan ominaisuusharjoittelu ei saisi rajoittaa ja syödä tehoja lajiharjoittelusta missään vaiheessa kautta. Vaikka ominaisuusharjoittelun painotukset vaihtelevat ja lajiharjoittelun tulisi tapahtua aina tuoreena, parhaassa mahdollisessa kunnossa — erityisesti nopeus- ja teholajeissa, ei esimerkiksi oikein suunniteltu maksimivoimaharjoittelu syö juoksusta vauhteja tai ponnistuksesta tehoja. Päinvastoin.
Urheilijan kokonaisvaltaisessa tukemisessa on pitkälti kyse elämän perusasioiden ja kuormituksen hallinnasta, harjoittelun rytmittämisestä, yksilön vahvuuksien hyödyntämisestä sekä yksittäisten harjoitusten tarkasta suunnittelusta.
Urheiluvammoja esiintyy jokaisessa lajissa. Lajin luonne, vaatimukset, olosuhteet, urheilijan ominaisuudet, pelipaikka sekä monet muut tekijät vaikuttavat millaisia vammoja lajissa sattuu ja kuinka paljon. Urheiluvammat eivät koskaan tule täysin poistumaan, mutta niiden syitä ymmärretään jo varsin hyvin. Tästä syystä loukkaantumisherkkyyden laskeminen preventiivisen harjoittelun keinoin on osa urheilijan kokonaisvaltaista tukemista ja valmennusta.
Laadukas ja hyvinsuunniteltu ominaisuus- ja lajiharjoittelu ovat iso osa preventiivistä harjoittelua eikä näitä kahta voi täysin erottaa toisistaan. Tavoitteena on rakentaa urheilijalle hiottu, laadukas kokonaisuus, jossa perinteisesti hieman irralliseksi jäävä urheilufysioterapia ja loukkaantumisherkkyyttä laskeva harjoittelu on tiivis osa urheilijan päivittäistä harjoittelua.
Vastaanotollani käy jo suuri määrä terveitä urheilijoita hakemassa vinkkejä ja apua siihen kuinka ylläpitää harjoitettavuutta, ennaltaehkäistä lajille tyypillisiä vammoja ja kuinka kehittää omaa toimintaansa kokonaisvaltaisesti.
